Honda TRX300FW ”BIG BLUE” -91
Mönkijämaailman klassikko, pieni suuri mönkijä.
”Laite kulkeutu mulle 2010 tai 2011, en muista tarkasti. Muuan hiacekuski ajo pihaan ja tuumas että toin sulle mönkijän :)”
Tuossa tapahtumassa on perää, minulle eli blogin kirjoittajalle tämä kyseinen laite ajautui jossain vaihtokaupassa ja kaverini Sale oli juuri myynyt yhden pois joten sitä en Hiacesta pois nostanut vaan ajoin suoraan hänen pihaan.
Pukkasin sen Hiacen kontista ulos ja sanoin tuon.
Mutta annan Salen jatkaa, harmi että Kainuun murre on vuosien saatossa kadonnut, ainakin kirjoituksessa.
”Honukka oli ollut ennen minulle tuloa lumityökoneena ja vähällä käytöllä viimeset vuodet, umpiot ja katteiden saumat kasvo sammalta ja ulkokuori oli kauttaaltaan nuhrunen.
Lumiauran asennuslevy pohjassa oli ollu löysällä ja u-pultit oli hangannu runkoputket useasta kohasta puhki. Etuperän kohdalla runko oli ruostunu puhki ja pesuahan laite ei ollu nähny vuosiin.
Minkäännäköistä pohjapanssaria ei ollu ja runkoputket oli kolhittu kiviin.
Laitteen ajomäärästä sai jonkinlaisen käsityksen kun katsoi alatukivarsia, niistä oli metalli kadonnut alapuolelta ajettujen kilometrien myötä!
Runko oli useammasta paikasta puhki tai pahoilla kolhuilla.
Vetoakselin suojakumeja oli rikki ja tyhjäkäyntiä kone ei käyny ollenkaan.
Akku oli täysin kuollu mutta polkimesta laite heräsi kiltisti tulille.”
Oikeasti isoa huoltoa.
”Ens alkuun purin ritsit ja katteet veks, pesin katteet ja purin umpiot että sain pestyä niiden sisäpuolelta sammaleen pois.”
Tähän väliin blogin kirjoittaja muistelee että ne umpiot muistaakseni pestiin astianpesukoneessa! Korjaa eli kommentoi Sale jos olen väärässä.
”Alkuperäiset ajovalonpolttimot laitoin kasatessa takasi koska ne oli ehjät edelleen 20 vuoden jälkeen.
Kolhiutuneet ritsit fiksasin mattamustalla.
Katteet ja lokasuojan levikkeet oli ja on edelleen täysin ehjät.
Vanhoissa Hondissa muovilaatu on erittäin elastista ja pakkasellakin hyvin periksiantavaa ja ne ei helpolla siksi rikkoudu.
Ulkokuoren siistimisen jälkeen laite huollettiin.
Vaihdettiin kaikki öljyt, ventiilit säädettiin ja alettiin etsimään syytä huonoon käyntiin. Syyksi paljastu kaasari josta jollain kyläsepällä oli jonku remontin yhteydessä jääny puuttumaan yks o-rengastiiviste.
Tilaukseen laitettiin kaasuttimen tiivistesarja ja kun kaikki osat löysi paikalleen niin vanhus kävi taas ku kello.
Vaihteisto ja kytkin pelasi erinomaisesti ja voimansiirto oli kokonaisuudessaan täydessä iskussa.
Akku uusittiin ja rikkinäiset vetarinkumit vaihdettiin samalla ja sitä myötä tekniikka oli taas tikissä.”
”Rungon kulumat ja ruostuneet kohdat korjattiin ja vahvistettiin. Alkuperäisenä Hondassa on vain pelkät jalkatapit eikä minkäänsortin astinlautoja, siihen oli jossain vaiheessa laitteen elinkaarta tehty päivitys ja jalkatappien alle oli hitsattu putkikehikko johon oli kiinnitetty metalliverkko joista muodostu oikein asialliset astinlaudat. Astinlautoihin hitsattiin vielä parit lisätuet tulevaa pohjapanssaria varten jota ei tietenkää löytyny valmiina mistää nuin vanhaan koneeseen.
Sellainen kumminkin piti Hondaan saada joten IRON BALTICilla sellainen mittojen mukaan tehtiinkin muovista.”
Katsastusmurheita.
Astinlautohoihin blogin kirjoittajalla liittyy eräs muisto.
Oltiin varmaankin Kangasniemellä jossain Hautalan Heikin järjestämässä suunnistustapahtumassa tai kisassa.
Tämä Big Blue oli ilmoitettu vakioluokkaan ja oliko niin että joku teki astinlaudoista protestin? Mutta anyway, Hessu tuli illan pimeydessä asuntoautolle ihmettelemään astinlautoja (ja Hondaa) eli ottamaan kantaa valitukseen. Käytiin asuntoautossa pitämässä palaveri ja otettiin yhdet lämmikkeet, tuloksena oli se että Hessu Big Bluen vakioluokkaan hyväksyi ”turvallisuussyistä” Tuossa tapahtumassa oli Big Bluen tiimikaverina Iso A. uunituoreella XP 850:llä ja renkaat taisi olla 30″? Pollen renkaat taisi olla Hondan ohjaustangon korkeudella?
Varustelua.
”Kun tekniikka oli kunnossa ja ulkokuori taas asiallinen niin piti tietysti ihan vähän varustella laitetta.
Alkuperäsien 11 tuuman vanteiden joilla oli alkuperäiset 23 ja 24 tuumaset renkaat (edessä on tuuman pienemmät orkkiksena) korvasin Maxxiksen Big Horneilla koossa 26 tuumaa.
Välillä fiiliksen mukaan alla oli myös kuvioltaan modatut 26 tuumaset Innovan Lug Gearit jotka oli pehmeään maastoon erinomaiset tuon kokoseen laitteeseen.
Ensinhän siihen tilattiin eteen 25 ja taakse 26 tuumaset Maxxikset mutta monen laskutoimituksen ja ”kenttäkokeen” jälkeen päädyin laittamaan eteen ja taakse samankokoiset renkaat vaikka alunperin niissä kokoero onkin. Pikkusen ”hakeva” eturengas oli esim. tukin päälle noustessa herkempi etenemään ja isompikehänen kumi toi myös vähän lisää maavaraa.
Vanhat rumpujarrut elvytettiin herkistämällä ne ja vaijerit sekä pinnottamalla jarrukengät uudestaan. Keulassa olleen kyrvähtäneen vinssin korvasin tuliterällä Ramseyn 2500 naruvinssillä jossa on langaton kauko-ohjaus.
Vinssin kaveriksi tuli IRON BALTICin liukukita.
Lisäksi eteen tuli pari 15 wattista led-työvaloa ja keskelle xenoni pitkällä kapealla valokuviolla, led-baareja ei sillon ollu tai jos oli niin hinnat oli vielä tähtitieteellisiä. Taakse laitoin 18w led-työvalon joka syttyi aina kun pakki kytketään päälle. Lisäksi varustelistaan lisättiin IRON BALTICin kankainen takalaukku, sammutin ja Garminin vedenkestävä nuvi 500 ja sille teline sekä laturi. Pitkän ja seisaaltaan paljon ajavan kuskin takia ohjaustankoon tuli 5 sentin korotuspalat ja tietenkin kahvalämppärit.”
Ajohommat.
”Laitteella ajettiin harrasteajojen lisäksi muutama suunnistuskisa ja se todettiin isompien ja monta kertaa kalliimpien laitteiden veroiseksi kyseisessä lajissa.
Maavarassa ja moottorin suorituskyvyssä Honda antaa isommilleen tasoitusta 21 hevosvoimallaan ja jäykän taka-akselin rajoittamalla maavarallaan. Vastavuoroisesti kevyenä ja pienikokoisena laitteena haastavimmissa kivikoissa ja kannokoissa Honda on omaa luokkaansa helppoudellaan, loistava voimansiirto pehmeästi toimivalla kytkimellä ja jalkavaihteilla joiden ansiosta käsiä ei tarvi irrottaa ohjaustangosta missää olosuhteissa on vertaansa vailla. Kiinnijuuttuessa usein kyydistänousu ja pieni avustaminen ritsin nurkasta riitti siihen että matka jatku taas eikä vinssaustalkoisiin tarvi aina ryhtyä. Vähemmällä voimalla ja keveällä laitteella ei pääse myöskää ihan niin syvälle jumiin ku tehokkaalla ja painavalla laitteella. (Honda painoi kisavarusteissaan täydellä tankilla 287kg ilman kuskia). Vinssi onkin tässä Hondassa lähinnä lumiauraa varten.”
Ylläolevia ominaisuuksia blogin kirjoittajakin on ollut useasti todistamassa vieressä. Isolohkoja vinssailtiin mutta Sale ajeli Honukalla rinkiä ympäri ja pohti että mitä te teette? Muistan lisäksi polttoaineen kulutuksen.
Varsinkin talvella isommat laitteet piti aina tankata piripintaan että maastossa muutaman tunnin pärjäsi. Sale avasi tyylikkään kromisen korkin ja kurkkasi tankkiin samalla todeten että ”kyllä siellä joku litra on, eiköhän tuolla pärjää”
”Reilun parin vuoden aktiivikäytön jälkeen laite jäi eläkkeelle harrastehommista (Rubicon syrjäytti sen) mutta on edelleen työkäytössä, lähinnä talvisin lumenaurauksessa. Laitteessa IRON BALTICin yleismallin lumilevyn asennusarja ja IB:n 150cm leveä aura isoilla päätylevyillä.
Nämä päätylevyt oli aikoinaan ns. protot jotka ei tuotantoon tulleet.
Aurassa Latvon hammastettu huuliterä.”
Terveisin.
Sauli Lesonen eli Big Bluen omistaja.
Tästä Salen Big Bluesta varmaan monella on muistoja, ainakin niillä jotka samaan aikaan aktiivisesti mönkijähommia harrastivat.
Toistakymmentävuotta sitten ei edullisia käytettyjä nelivetomönkijöitä ollut joka nurkalla ja tämä oli siinäkin mielessä kiinnostava laite.
Henkilökohtaisesti olin silloin ja olen vieläkin iloinen että Honda meni oikealle miehelle eikä esim. lasten hajoitettavaksi mökille.
Salella riittää ja varsinkin tuolloin riitti mielenkiintoa selvitellä Hondan teknisiä tietoja, varaosien saatavuutta ja hän rakensikin laitteen itselleen ajokoneeksi.
Ajokoneeksi josta on ollut ja tulee olemaan iloa vielä pitkään.
Toivonkin että Sale kiireiltään ehtisi käymään Länsi-Virossa Big Blue mukana ja vietettäisiin pitkästä aikaa päivä maastossa vanhoja muistellen.
Mutta tätä Big Bluen saattamista takaisin käyttöön minä pidän tätä kulttuuritekona!
Terveisin
Jarkko Kettula / Iron Baltic OÜ
jarkko.kettula@ironbaltic.com
www.ironbaltic.com