Virossa syksy oli pitkä ja poikkeuksellisen sateinen, ennen tammikuun loppua ei luntakaan saatu kuin muutaman kerran maltillisia määriä ja alle vuorokaudessa maa oli taas musta.
Kodiakin varustelu saatiin valmiiksi, ainoastaan takavinssi odottelee asennusta. Tällähän ei ollut tarkoitus ajella perinteistä off-roadia joten sen kanssa ei tullut pidettyä kiirettä mutta kyllä sille käyttöä olisi ollut.
Alla tämänhetkinen varustelista;
– IRON BALTICin pohjapanssarisarja , materiaali muovi, tuotenro 02.21500
– renkaat CST Stag, 25″ ja edessä 8″ leveät, takana 12″ leveät. Vanteet ITP:n alumiinivanteet.
– vinssi on Yamahan vakio WARN 2000, vinssiin on vaihdettu vaijerin tilalle naru.
– lisävalona edessä ”no name” LED-bar, pituutta 32 cm ja tehokkaaksi, vesitiiviiksi ja iskunkestäväksi todettu.
– takatelineellä on IRON BALTICin metallinen, tukeva ja käyttöä kestävä takalaatikko moottorisahatelineellä, tuotenro 56.6000. Laatikko on erittäin tukeva ja siihen kestää tavarat sitoa isommallakin liinalla.
– etutelineellä on IRON BALTICin puolikova, kankainen laukku. Laukku on ryhdikäs ja tilava mutta korkea. Sen kanssa kyllä on oppinut elämään. Positiivisena puolena on suojaavuus ja laukun tilavuus. Laukkuun mahtuu ne kaverinkin tavarat sateen suojaan ja pidemmillä siirtymillä laukku suojaa ajoviimalta hyvin.
– kärryä tulee vedettyä aika ajoin joten Kodiakiin asennettiin IRON BALTICin vetokoukun jatkoadapteri, tuotenro 15.2200. Vetokuula tulee noin 30 cm ulommas joten sen käyttö on selvästi sujuvampaa.
– Yamahan valikoimista löytyi kahvanlämmittimet täydennettynä peukalonlämmittimillä sekä penkinlämmitin.
– niin ikään Yamahan valikoimista löytyi neljä kpl monikäyttöisiä Y-kiinnikkeitä.
– uudet vanteet levittivät varsinkin takaa Kodiakia reilusti joten tilasin Yamahalta vielä lokasuojan levikkeet, nyt ei tarvitse väistellä renkaista lentävää kuraa.
Kilpiin Yamaha saatiin heti vuodenvaihteen jälkeen. Rekisteröinnissä ja rekisteröintikatsastuksessa ei sinänsä ollut mitään erityistä, prosessi on täällä sujuva ja ammattimainen.
Hyvä näin sillä kilvettömän mönkijän vakuuttaminen asianmukaisesti on Virossa erittäin vaikeaa.
Kodiakilla on ajeltu 50 – 100 km retkiä maastossa, metsäautoteillä, vanhoilla sotilasalueilla ja asvalttitietäkin se on nähnyt.
Alun perinhän oli ajatus että se perinteinen maastoajo jää vähemmälle mutta kyllä sitä on ehditty Yamahalla harrastamaan, vaimon mukaan ”aivan kuin nuoruuden innolla”.
Olen nauttinut näistä hieman pidemmistä retkistä, pituudeltaan 70 – 100 km. Niitä on ollut mahdollista tehdä jo muutamia ja suunnitelmissa on tietenkin näitä retkiä lisää.
IRON BALTICilta on helppo löytää ajokaveri ja nämä ovat olleet hienoja päiviä. Ei vain ajamista vaan myös sitä tulilla istumista, hiljaisuudesta nauttimista ja maailman parannusta.
Tammikuun loppupuolella saatiin sitten mukava pakkasjakso myös läntiseen Viroon. Meidän kylän pitkä ja matala lahti jäätyi nopeasti ajettavaan, tai sanotaanko lähes ajettavaan kuntoon.
Naapurissa asuu mönkijäharrastaja joten käytimme tilanteen hyväksi ajoissa. Yksin jäällä rajojen etsiminen on haastavaa ja saattaa olla vaarallistakin.
Toki lahdella ei vettä yli metriä ole missään mutta kokemusta on jo tunnin kävelymatkasta naapurin ovea kolkuttelemaan. Kodiak meni kaislikossa jäiden läpi ja lähin vinssipuu oli 100m päässä!
Siitä syystä aito Fiskarsin pistolapio onkin muodostunut vakiovarusteeksi kun jäällä ja rannoilla liikun, se on pelastanut matkan jatkumisen ja pari kertaa.
Lapio on helppo hakata jään läpi ja käyttää sitä ikään kuin maa-ankkurina.
Lahti on muutaman kilometrin pitkä ja kilometrin leveä joten luonnon meille tarjoamalla leikkikentällä on ollut käyttöä.
Toki meren jäästä nauttivat muutkin kuin me. Kyläläiset luistelevat, kävelevät, hiihtävät, potkukelkkailevat jäällä ja lumisateiden saavuttua olemmekin naapurin kanssa huolehtineet että kävelypolut, luistelureitit jne ovat olleet asianmukaisessa kunnossa.
Tätä varten Kodiak on varustettu IRON BALTICin etu/pika-asennettavalla lumiaurasarjalla. Asennussarjan tuotenro on 03.8800 ja siihen käy meidän kapeampi työvälinerunkomme 20.6400. Työvälinerunkoon on olemassa useita lumilevyvaihtoehtoja.
Hankin vielä IRON BALTICin latuhöylän , tuotenro 47.2000, jotta saamme tehtyä ladut asianmukaisella kalustolla.
Meidän kylällä ihmiset myös liikkuvat luonnossa ahkerasti joten olemme hoitaneet ulkoilupolkujen kunnossapitoa.
Meren tuntumassa asuminen on meille uusi asia ja siitä onkin riittänyt iloa pitkin syksyä ja talvea. Lauantaina pakkasimme peräkärryyn tuolit, pöydän, grillin, polttopuita, istumalustoja sekä muuta tarvittavaa ja lähdimme vaimon kanssa grillausretkelle meren jäälle. Sieltä löytyikin sopivan tuuleton paikka jossa päivällisen valmistaminen onnistui hienosti.
Ainoastaan pöytäliina unohtui kotiin mutta grillikausi on aloitettu!
Kokemukset Yamaha Kodiak 450 EFI:stä
Kodiakilla on nyt ajettu 50 tuntia ja laite on ollut odotusten mukainen.
Polttoaineen kulutus perinteisessä mönkijäkäytössä lienee jotain litran luokkaa tunnissa mikä on vähän. Toki siirtymät maantiellä reilummalla vauhdilla nostavat kulutusta mutta eivät merkittävästi.
Tehoa tietojeni mukaan koneesta löytyy 20 kw eli vajaa 30 hevosvoimaa ja sillä on pärjätty hyvin, teho riittää mainiosti siihen käyttöön johon sen olen hankkinut. Oikeastaan ainoa paikka jossa tehoa olen kaivannut lisää, on kovavauhtinen ajelu pehmeällä luonnon hiekkarannalla.
En ole kokeillut Kodiakin huippunopeutta mutta oman mittarin mukaan 70 km/h se ainakin menee kivuttomasti tiesiirtymillä.
Maastossa on tullut ajettua ja ihan siellä oikeassa maastossa.
Kaikki muovit levikkeitä myöden ovat pysyneet ehjänä eikä naarmuja ole pahemmin katteisiin tullut. Toki tähän vaikuttaa asianmukainen pohjapanssari joka suojaa myös astinlaudan reunat mutta myös katteiden materiaali on laadukasta.
Kodiak ei vierasta vettäkään sillä se on retkien aikana ollut etulamppujen alareunaa myöden niin makeassa kuin suolaisessakin vedessä.
Itse asiassa eräällä retkellä käytiin hieman syvemmälläkin eli vettä tuli jo variaattorin koppaan ja airboksiin asti.
Onneksi molemmissa on tyhjennysproput joten matka jatkui 10 minuutin jälkeen.
Huomionarvoista on se että minulla ei ole, ainakaan vielä, lämmintä tallia ja Kodiak on seissyt käytännössä koko talven ulkona. Ajoretkien, välillä siis kosteidenkin, jälkeen laite on jäätynyt ja sitä jäätä, jäätynyttä loskaa, kuraa, kaislaa ja maa-ainesta on ollut ajoittain paljonkin mönkijässä.
Mitään ongelmia ei siitä ole syntynyt ja Jammu on lähtenyt tulille joka kerta napin painalluksella.
Eikä tietysti pidäkään mutta kertoo tietenkin jotain laitteen laadusta.
Kaikki hallintalaitteet toimivat samoin kuin uutena eikä alustassa tunnu mitään välyksiä, kaikki on niinkuin uudessa laitteessa kuuluukin olla.
Ajoretkillä mukana olleissa mönkijöissä on ollut kaikissa etulukko jota Kodiakissa ei ole. Tähän astisten kokemusten mukaan sitä ei kaivatakaan sillä maasto-ominaisuudet ja eteneminen ovat hyvää tasoa. Vielä kertauksena että maastoajo-ominaisuuksia ei tehdä etulukolla ja isoilla renkailla vaan siihen vaikuttavat monet asiat. Se on niin monen asian summa että sitä on (näköjään) vaikea kopioida.
Jammulla ei ollut tarkoitus ajaa varsinaista harrastusajoa maastossa mutta kun nyt tuli tutustuttua naapuriin joka on alan miehiä niin nyt on alkanut tarvetta niille tuumaa, kahta isommille renkaille olla. Isojen renkaiden mukanaan tuoma maavaran kasvu on tarpeen pehmeässä maastossa jossa on syviä ajouria ja asiaan täytyy alkaa perehtyä pikapuoliin. Nämä pehmeät ajourat nimittäin alkavat parinsadan metrin päästä kotiportista.
Alla ovat olleet 90% ajasta 25″ CST Stagit jotka ovat osoittautuneet hyviksi yleisrenkaiksi ja ne sietävät matalia paineita. Olen ajanut maastoajot valtaosin 0.25 barin paineilla (renkaat ovat liimattu vanteille) ja silloin renkaat sopivat yhteen keskiluokan mönkijän kanssa eli meno on pehmeää ja pitoa löytyy.
Viikko sitten tosin laitoin alle vakiorenkaat, tarkoituksena hieman vertailla talviolosuhteissa rengaskierroksia keskenään. Ainakaan nyt uutena vakiorenkaissa ei ole valittamista, pitoa ja pehmeyttä löytyy hyvin.
Ne ovat myös kevyemmät ja sitä kautta kaasun vastaavuus ja ajotuntuma on kevyempi, varsinkin vaimon mielestä vakiorenkaat ovat paremmat kevyemmän ajettavuuden vuoksi.
Huoltohommia
Kodiakissakin on ensihuolto 25h ajotunnin kohdalla ja tammikuussa sen ”ykköseen” Tallinnan Yamaha Keskukseen veinkin.
Huollossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä mutta mönkijän piti antaa ensin päivän sulaa hallissa sillä joka paikka oli täynnä jäätä edellisen viikonlopun ajeluiden jälkeen.
Huoltoväli Jammussa on 160 tuntia eli ykkösen jälkeen seuraava huolto on 160, sitten 320 tuntia jne. Manuaalin mukaan siinä välissä olisi tarkistuksia eli ns. välihuolto mutta ainakaan paikallinen toimija ei nähnyt sitä tarpeelliseksi. He totesivat että voithan sen tännekin tuoda mutta aivan yhtä hyvin voit tarkistella paikat itse. 160 tuntia yksillä öljyillä pidän pitkänä välinä mutta heidän mukaansa öljyjen kanssa ei mitään ongelmaa ole jos käyttää valmistajan laatutuotteita.
Itse vaan taidan oman mielenrauhani vuoksi välihuollon tehdä eli 80-90 tunnin kohdalla Jammu saanee uudet öljyt periin ja moottoriin sekä uuden öljynsuodattimen.
Huoltotaulukkoa silmäillessä tuli mieleen että Kodiak 450 EFI:n ylläpitokustannukset huoltojen osalta ovat maltilliset sillä kyseessä on koeteltua perustekniikka joka ei okein muuta perushuollon lisäksi vaadi ja huoltoväli on pitkä.
Valoa kohden
Nyt ollaan jo helmikuun puolessavälissä ja tuleva viikonloppu saattaa olla vimeinen jolloin pääsemme nauttimaan turvallisesti hyvästä jäätilanteesta. Viikonlopulle onkin suunnitelmissa reilu 100 km mönkijäretki ja päivälle, kahdelle oli luvassa lisää lunta joten Jammulle on käyttöä koko viikonlopun ajan.
Metsäpalstallekin pitäisi ehtiä vielä kun maa on jäässä. Tähän mennessä siellä puuhailu on rajoittunut pariin makkaranpaistoretkeen ja yleiseen silmäilyyn.
Mutta pikaisesti täytyy alkaa tutustumaan ostohousut jalassa työantajan eli IRON BALTICin tukkikärry-valikoimaan.
Liettuassa on todella vireää mönkijäelämää ja siellä järjestetään vuoden aikana useita ajotapahtumia. Tammikuussa oli vuoden ensimmäinen johon oli jo tarkoitus lähteä mukaan mutta en saanut sitä enään mahtumaan kalenteriini. Kevään aikana kyllä on tarkoitus tuo menetys paikata.
Talven aikana aurailemaamme tietä, pituus 2,7 km, silmälläpitäen hankkinemme naapurien kanssa yhteisesti IRON BALTICin tiehöylän.
Varsinkin viime syksyn, joka oli siis todella sateinen, tiemme ehti huonoon kuntoon kunnan lanausten välillä.
Olemme siis pohtineet että voisimme ”mönkijämiehissä” pitää tietä lanausten välillä yllä sillä naapurustosta löytyy vielä kolmaskin mönkijämies.
Matka Jammun kanssa jatkuu, nyt onneksi valoa kohden!
Terveisin
Jarkko Kettula
Iron Baltic OÜ
jarkko.kettula@ironbaltic.com
www.ironbaltic.com